Saimme ilmaisutaidon tunnilla tehtäväksemme tehdä blogihaastattelun jostakin Pieksämäkeläisestä henkilöstä, joka työskentelee viihdealalla. Meidän ryhmämme teki haastattelun sähköpostin välityksellä Eeva-lehden päätoimittajasta Riitta Nykäsestä. Tässä haastattelu kokonaisuudessaan:
-Minne lähdit opiskelemaan peruskoulun jälkeen?
Siilin koulusta siirryin Pieksämäen lukioon. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1981.
-Mitä muistoja sinulle on jäänyt päällimmäisinä Pieksämäeltä?
Pidän edelleen Pieksämäkeä kotikaupunkinani ja sinne liittyy monia hauskoja muistoja kouluajoilta. Muutin sieltä pois vuonna 1983. Olin lukion jälkeen töissä Pieksämäen Lehdessä, josta sain toimitusharjoittelijan paikan. Siellä opetettiin kädestä pitäen, millaista toimittajan työ on. Opin myös valokuvauksen aakkoset. Olen edelleen kiitollinen silloiselle päätoimittaja Ilkka Sepälle, joka rohkeni ottaa minut töihin. Pieksämäen Lehti voitti 80-luvulla useita parhaan paikallislehden palkintoja. Lehti oli laadukas ja työkaverit ammattitaitoisia. Opin noina vuosina paljon toimittajan työstä ja tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että toimittajan työ on toiveammattini.
-Mikä oli lempikouluaineesi ja käytkö vielä usein Pieksämäellä?
Pidin koulussa etenkin äidinkielestä ja historiasta. Käyn Pieksämäellä melko usein edelleen, sillä perheellämme on siellä kesämökki. Myös hyviä ystäviä asuu edelleen Pieksämäellä.
-Oletko pitänyt yhteyttä vanhoihin koulukavereihisi?
Kyllä olen. Kaksi läheisintä ystävääni ovat vanhoja koulukavereitani Siilin koulun ajoilta.
-Mitä harrastit Pieksämäellä? Harrastitko vapaa-ajallasi kirjallisuutta?
Luin paljon kouluaikana. Olin kirjastoauton vakioasiakas ja kävin lainaamassa kirjoja joka viikko.
-Opiskelitko Meriluodon-vai Siilin koulussa? Kävitkö lukion täällä ja kävitkö lukiota?
Kävin Siilin koulua ja siirryin sitten Pieksämäelle lukioon.
-Oliko sinulle aina selvää, että päädyt toimittajaksi/lehteen töihin vai oliko sinulla pienempänä jokin muu toiveammatti?
Toimittajan työstä aloin haaveilla lukioaikana. Pidin ainekirjoituksesta ja kirjoittamisesta ylipäätään, ajattelin, että kirjoittaminen voisi olla minun juttuni. Isosiskoni rohkaisi minua lopulta soittamaan Pieksämäen Lehteen ja monien harjoitustöiden jälkeen sain kuin sainkin harjoittelijan paikan. Olin Pieksämäen Lehdessä kaksi vuotta töissä, sitten siirryin Nastola-lehteen lähelle Lahtea vuodeksi ja sen jälkeen aloitin yhteiskuntatieteiden opinnot Joensuun Yliopistossa. Yliopistosta pääsin kesätoimittajaksi Seura-lehteen. Sittemmin olen kirjoittanut juttuja mm. Annaan, Ilta-Sanomiin, Trendiin ja Apuun.
-Mikä sai sinut siirtymään Apu-lehden toimituspäälliköstä Eeva-lehden päätoimittajaksi?
Eeva on mielestä paras ja laadukkain naistenlehti, vaikka itse sanonkin. Pidin Eevan vahvoista ja syvällisistä henkilöhaastatteluista. Kun paikka Eevassa aukeni, koin tilaisuuteni tulleen. Eeva ja Apu ovat A-lehtien konsernia, joten siirtyminen talon sisällä ei ollut lopulta suuri kynnys. Työ on tosin erilaista.
-Mikä on tärkein asia, minkä olet oppinut toimittajan työstä?
Tämä on vaikea kysymys. Toimittajan työ on hyvin vastuullista työtä. Asioihin on paneuduttava perusteellisesti, on tiedettävä taustat, otettava selvää faktoista ja pyrittävä hyvään journalistiseen työtapaan. Toimittajan on pysyttävä totuudessa. Päätoimittajana vastaan siitä, että se, mitä kirjoitetaan on totta ja että haastattelut tehdään hyvässä yhteistyössä haastateltavan kanssa.
-Oliko sinulle aina selvää, että päädyt toimittajaksi/lehteen töihin vai oliko sinulla pienempänä jokin muu toiveammatti?
Joskus haaveilin opettajan työstä, mutta oltuani kouluavustajana ylioppilasvuoteni jälkeen, huomasin, ettei se sopisi minulle. Olisin opettajana aivan liian kärsimätön.
-Miten tärkeää työsi on sinulle?
Työ on tärkeää, mutta niin on perhekin. Minulla on kaksi tytärtä ja aviomies, jotka menevät kyllä työn ohitse. Pidän tiiviisti yhteyttä myös sisariini ja ystäviini. Pidän työstäni, enkä osaa kuvitella tekeväni mitään muuta kuin toimittajan työtä jatkossakaan.
-Kuka on ollut lempi haastateltavasi ja miksi?
Varsinaista lempihaastateltavaa en osaa nimetä. Olen haastatellut satoja ihmisiä, joista valtaosa on jollain tavoin julkisuuden henkilöitä.
-Millainen on normaali työpäiväsi?
Hyvin vaihteleva. Minulla on usein palavereja esim. lehden myynnin tai markkinoinnin kanssa, tapaamisia erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Käyn infoissa, minua kutsutaan erilaisiin tilaisuuksiin kuulemaan esim. uutuustuotteista, tulevista tapahtumista ym. Toimituksen kanssa pidämme ideapalavereita tulevista juttuaiheista. Suunnittelemme esim. parhaillaan uusia juttusarjoja tulevalle vuodelle. Mietimme mikä olisi teemana tulevassa ruokajuttusarjassamme, millaisia kotijuttuja haluaisimme, millaisia matkajuttuja teemme jne.
Suunnittelen lehden sisällön yhdessä toimituksen kanssa. Päätän kansiaiheista, teen kansitekstit ja pohdin kuvituksia värimaailmoja kuhunkin lehteen yhdessä AD:n kanssa. (Art Director on lehden kuvituksesta vastaava henkilö, jonka vastuulle kuuluu lehden visuaalinen ilme eli ulkoasu). Vastaan myös lehden taloudesta ja budjetin teosta.
Pidän siitä, että työpäivät ovat vaihtelevia. Joskus ne ovat myös melko kiireisiä ja hyvin usein tarjolla olisi erilaisia iltatilaisuuksia, mutta kaikkiin en ehdi mukaan. Perheenkin kanssa on oltava omaa aikaa.
-Kuinka kauan yhden lehtinumeron tekeminen yleensä kestää?
Eeva ilmestyy kerran kuukaudessa, joten sen tekemiseen menee suurin piirtein kuukausi. Nyt lokakuun puolen välin paikkeilla suunnittelemme jo esim. joulunumeroa ja tammikuun numeroa. Eevan kaltainen henkilöjuttuihin painottuva lehti on siinä mielessä erilainen lehti, että usein haastateltavien kanssa joudutaan keskustelemaan esim. vuosi ennen kuin jutun tekeminen lopulta onnistuu. Ihmiset puhuvat Eevalle henkilökohtaisista, usein hieman aroista asioistaan, joten sellaisten haastattelujen saaminen on erittäin haasteellista.
-Mitä sinulle kuuluu? Voisitko kertoa hieman tulevaisuuden suunnitelmistasi?
Juuri nyt kuuluu oikein hyvää, vaikka inhoankin syksyä ja etenkin marraskuuta, pimeyttä, tuulta ja sadetta. Onneksi on olemassa kynttilät ja takkatuli, jotka sentään vähän lohduttavat ankeassa säässä. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa oikeastaan mitään. Toivon, että voisin olla Eevan päätoimittajana vielä monta vuotta.
Tekijät:Heidi, Anni, Tiina, Nea
