keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Muistoja Siililtä
Se taisi olla vuosi 1968, kun ensimmäiset oppilaat astuivat Siilin koulun käytäville. Käytävät ja luokat, pihat ja takametsiköt ovat nähneet kaikenlaista, ja monelle Siilin koululta on jäänyt muistiin ikimuistoisia hetkiä.
Siilillä on koettu monet myrskyt, mutta toisaalta sieltä on saattanut jäädä matkaan ne kaikkein tärkeimmät ystävät - tai miksei vaikka puolisokin.
Opettajat ärsyttivät, toisten kanssa oli mukavaa. Joidenkin opettajien hyvät puolet ja heidän antamansa panoksen ymmärsi vasta myöhemmin.
Voi myös olla, että ensimmäisenä Siilin koulusta tulee mieleen opittavaksi tarkoitettujen asioiden sijaan omat tai toisten kepposet tai vaikkapa opettajien automerkit tai kömmähdykset. Mitä muistoja sinulle tulee mieleen Siilin koulusta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siilin koulusta mieleen jäi kaverit ja hyvä ryhmähenki. Myös opettajien kömmähdykset ovat jääneet mieleen ja muut kepposet.
VastaaPoistaKaverit, ilmapiiri ymmy
VastaaPoistaMennään ajassa taaksepäin noin 15 vuotta. Lisärakennuksen takana kulkeva polku johtaa legendaarisen valkoisen autotallin ovelle. Lörtsyukko paketoi kymmenille halukkaille lörtsyjä, ikään kuin jälkiruoaksi kouluruokailun jälkeen. Muistan pahvilaatikossa olleen Trip mehuja ja ketsupit/sinapitkin sai lörtsyn päälle niin halutessaan.
VastaaPoistaJa mikä ehkä yhdistää kaikkia sukupolvia on liikuntatuntien kauhukokemukset keväällä.. Pesiskenttä, oma lyöntivuoro ja silloin soi koulun kello. 300 oppilasta tuijottaa, kun oma itsetunto lyödään hiekkakentän pintaan. Pesislyönti kun ei tahtonut lähteä silloin mihinkään.
Minulle Siilin koulun rakennus on jonkinlainen nuoruuden symboli. Sen vieressä olevilla kukkuloilla leikittiin lapsena lumisotaa ja kesäisin pelattiin koripalloa aina parikymppiseksi asti. Siilin koulu näkyi oman kodin ikkunasta kesät ja talvet, aina siinä samalla paikalla.
Viimeksi vuosi sitten kävin katselemassa paikan päällä ikkunoista, miltä näyttää. Ihan samalta kuin silloin joskus. Elämä on heittänyt aika kauas Siilin koulusta, mutta kyllä se minulle edelleen tuo mieleen kodin ja kotikylän.
Yläasteella alkoi uusi aine, ruotsi. Meillä oli opettaja, joka oli aina iloinen ja jonka tunnilla pelattiin hirsipuuta. Matematiikan tunnilla oli välillä aika levotonta: kerran pojat hyppäsivät kesken tunnin ulos, ensimmäisessä kerroksessa kun oltiin. Myöhemmin meille tulikin matematiikkaan Nissinen – voitte arvata, hypittinkö tunnilla ikkunoista… Liikunnan opettajalla oli aerobic-tunneilla ihan oikea jumppapuku ja hiihtotunneilla laskettelulasit. Vanhimman kotitalouden opettajan tunneilla pelotti, mutta ainakin opittiin, ettei taikinaa saa vatkata kulhossa niin, että vispilät osuvat kuppiin. Maantiedon tunnilla opin, että jäätelö sulaa kupissa eniten sieltä alhaalta, ihan niin kuin jääkin silloin jääkauden lopussa.
VastaaPoistaKoululla oli yksi ruoka yli muiden, smetanabroileri. Ruoka loppui smetanabroileripäivinä kesken ja legendan mukaan jotkut pojat yrittivät maksimoida herkuttelun tekemällä vatsaan tilaa mm. röyhtäilemällä ja piereskelemällä. Muina päivinä riitti tilaa lörtsyukon lörtsyille ja myöhemmin myös Moilasen munkeille, joita oppilaskunta möi toisinaan.
Kevät ja pesis. Omilla tunneilla pesis tosiaan oli tuskaa, etenkin kun peliä pidettiin käynnissä välituntien aikaankin ja vieraileva yleisö pääsi irvailemaan. Aivan kamalaa. Viimeisillä viikoilla pesispelien seuraaminen katsomossa oli kuitenkin huippua. Siellä sitä istuttiin hiekkakentällä tiiviisti kavereiden kanssa, lomaa odotellen.
Siilillä tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja kaveriporukka laajeni kylille. Syntyi ihmissuhteita, jotka ovat usein mielessä, vaikkei ihmisiä enää tapaisikaan. Silloin pidettiin niin yhtä porukan kesken, tiiviimmin kuin kenenkään kanssa sen jälkeen. Toisaalta Siilin aika oli myös raadollisinta aikaa: läskiperse-kommentit osuivat ja upposivat, niin, että vieläkin kirpaisee.
Aamu-laulu! Kuka sen on sanoittanut? Missä kyseinen henkilö nykyään on? Haastattelu saatava, ehdottomasti! Kuljin viime keväänä Siilin ohitse ja ilokseni kuulin sitä edelleen soitettavan. Ja sitä on soitettu pitkään, todella pitkään. Aamuja, aamuja, aamuja, ihania aamuja - muttei koskaan enää! Kärsikää!
VastaaPoistaNe ihanat opettajat! Kuinka jaksoittekaan meitä? Ja kuinka hyviä opettajia meillä olikaan. Kielten opettajat olivat taitavia ja innostavia, Karvinen ja Myllys - kiitos teille! :) Ja sitten oli niitä opettajia, joiden oikeaa nimeä en edes tiedä. Ne lempinimet jääköön nyt mainitsematta, vaikka opettajat varmaan ne itsekin tiesivät. Kielten opetus oli Siilillä hyvällä mallilla! Jormis on ihan oma lukunsa, kaupungin paras historian opettaja, epäilemättä. Reijo oli hassu kuvisope, taiteilijasielu. Saavalainen oli kärsivällinen ja tyyni, ihan aina - vaikka ei olisi tarvinnutkaan. Missähän Ruuskasen auto on nykyisin, vieläkö liikan ope sillä ajelee? :)
Yläaste oli aikaa, jolloin kaveripiiri laajeni merkittävästi. Yhdessä touhuttiin ja kasvettiin nuoriksi, pidettiin yhtä, huolehdittiin toisistamme, itkettiin ja naurettiin. Edelleen monen kanssa pidetään yhteyttä ja muistellaan menneitä. Mutta ei yläaste ollut pelkkää kaunista ja mukavaa. Jos ei ollut kavereita, rohkeutta ja itsetunto kohdallaan, olivat Siilin vuodet näille oppilaille varmaan aivan kauheita. Vieläkin muistaa ne yksinäiset oppilaat välitunnilla... Miksi kukaan ei tehnyt asialle mitään?
Smetanabroileri! Todellakin, se oli todella suosittu kouluruoka. Siitä ruuasta puhuttiin jo etukäteen, kun tiedettiin sitä olevan ruokana. Sitä santsattiin, useaan otteeseen täysiä lautasellisia. Olen vuosia yrittänyt tehdä samanlaista pöperöä kotonakin, onnistumatta. Saisikohan jostain reseptin? Voi olla toki sekin, että aika on kullannut muistot tästä tarunhohtoisesta ruuasta. Mutta oli vaan silti hyvää. :)
VastaaPoistaSiilin koulu ja pesis ovat yhtä. Pesispelit olivat kevään kohokohta. Saimme onneksi olla joiltakin tunneilta pois ja harjoitella joukkueen kanssa otteluita varten. Tosin muistan edelleen, miten eräs sijainen ei päästänyt meitä harjoittelemaan, koska viimeisellä viikolla oli hänen mielestä tärkeämpääkin tekemistä. Siksi istuimme sisällä ja opettelimme tunnistamaan suomen kalalajeja.
"Tämähän on kiero kuin kauriin kyr.." - kenen kommentti?
VastaaPoistaSamaiselta opettajalta on kuultu vuonna 2000 myös lausahdus: Mitä opimmekaan tänään? Että p**lu on vaaleanpunainen.
PoistaRepetitio est mater studiorum - kertaus on opintojen äiti. Tuo lause luki myös kolme vuotta kyseisen opettajan luokan seinällä...